Motivaatio.

Villin ja vapaan kesän jälkeen motivaatio koulun ja työn yhdistämiseen taas syksyllä on erittäin vähäinen. Halu tehdä molempia on suuri, mutta minne on kadonnut motivaatio? sitä on nämä muutama viikkoa etsitty paljon. Ehkä motivaatiotani häiritsee suuri tavoite olla paras ja parempi kaikessa. Niin koulutuksen,työn kuin elämänkin suhteen minulla on tavoite olla täydellinen. Tuntuu pahalta lipsua täydellisyydestä, kun koulu kärsii työn takia tai työ kärsii koulun takia ja elämä kärsii kaiken takia. Stressaan liian paljon pienistä mitättömistä asioista, joilla ei oikeastaan ole elämisen kannalta väliä. Olen lähdössä puoleksitoista viikoksi Kyprokselle ja vaikka matka on varattu aikoja sitten ennen kuin tiesin pääsystäni kouluun, stressaan siitä kuinka koulun käy kun en ole siellä. APUA!!!! vaikka minun pitäisi nauttia kiireettömästä ja stressittömästä elämästä edes sen viikon kuin voin. Se on nimittäin ainut stressivapaa viikko koko loppuvuonna :) aion maata rannalla koko viikon ja juoda aika monta margaritaa:) ehkä sitten jaksa olla stressaamatta pienen pienistä turhista asioista. nauttikaa elämästä!